Suomalaisuimarit osallistuivat olympiakisoihin ensi kerran
jo 1908, ja Arvo Aaltonen saavutti kaksi pronssimitalia Antwerpenissa 1920. Näinkin
hyvä menestys oli yllättävää, sillä uimarit joutuivat harjoittelemaan ilmojen armoilla
Suomen lyhyen kesän aikana. Olosuhteet paranivat vasta 1928, kun Helsingin
Yrjönkadulla avattiin maan ensimmäinen uimahalli.
Uuden hallin ahkerimpia käyttäjiä oli kotkalaissyntyinen
Toivo ”Topi” Reingoldt, rintauinnin Suomen mestari, joka askeettisilla
elintavoillaan erottautui muista edustusuimareista. Ankaran harjoittelun
tulokset nousivat pintaan vuonna 1931. Reingoldt ui keväällä 500 metrin
rintauinnin ME:n 7.36,8 ja myöhemmin 200 metrin Euroopan ennätyksen 2.47,9. Elokuussa
Pariisin EM-kisoissa Reingoldt arasteli vielä 200 metrin alkuerissä Tourelles’n
uimastadionin 14-asteista vettä, mutta loppukilpailussa hän piti komennon
lähdöstä maaliin lyöden saksalaiset uhkaajansa yli kahdella sekunnilla.
Euroopan paras rintauimari herätti kiinnostusta myös
Atlantin takana. Yhdysvaltain uimaliitto kutsui Reingoldtin kilpailukiertueelle
ennen Los Angelesin olympiakisoja, mutta hän hylkäsi tarjouksen peläten matkan
rasitusten heikentävän menestysmahdollisuuksiaan. Olympiakisoista tuli
kuitenkin pettymys: Reingoldt lähti 200 metrin rintauintiin mitaliehdokkaana,
mutta hän hyytyi semifinaalissa jääden erässään peränpitäjäksi.
Reingoldt pysyi Suomen uinnin ainoana arvokisavoittajana yli
60 vuoden ajan. Hänelle itselleen rakkain laji oli silti mäkihyppy: Lahden
MM-kisoissa 1926 hän oli sijoittunut seitsemänneksi erikoismäen kilpailussa ja
osallistunut myös yhdistettyyn hiihtoon. Toivo Reingoldt kaatui jatkosodan
alkuvaiheissa vuonna 1941.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti