Helmi-maaliskuun vaihde vuonna 2001 oli suomalaisen huippu-urheilun murroskohta. Maastohiihdon, tuon katajaisen urheilukansan lempilapsen, maine mustui pahemmin kuin koskaan. Kuusi dopingkäryä kotikisoissa oli mittaluokaltaan poikkeuksellinen sensaatio talviurheilun historiassa.
Dopingaiheinen karikatyyri täydentyi pala kerrallaan Lahdessa kilpailtujen MM-hiihtojen aikana ja jälkeen. Ensimmäisenä kärynneen Jari Isometsän kertomus joukkueen ulkopuolisesta dopingin antajasta unohtui nopeasti, kun joukkueen omat lääkärit paljastuivat aineen annostelijoiksi. Janne Immosen mystinen sauvarikko selittyi sillä, että valmennusjohto ei antanut hänen edes hiihtää maaliin käryn pelossa.
Maastohiihtäjien, valmentajien ja lääkäreiden ohella tulisilla hiilillä vaikeroi Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M. Petäjä, joka pyysi joukkueen ja liiton puolesta koko kansalta anteeksi aiheutettua katastrofaalista häpeää.
Päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö kiteytti koko jupakan olleen vain typerää harrastelijoiden puuhastelua. Kommentti jäi elämään ihmisten mielikuviin, vaikka kyse oli nimenomaan ammattiurheilijoiden, yliopistokoulutettujen lääkäreiden ja liikuntafysiologien yhteistoiminnasta.
Urheilumuseo juhlisti Suomen itsenäisyyden sataa vuotta sadalla urheilutarinalla. Jokaiselle itsenäisyyden vuodelle on oma tarinansa suomalaisurheilijoiden suurista menestyksistä, kirvelevistä tappioista tai uusista aluevaltauksista. Lisäväriä kertomukset saavat museon valokuva-arkiston aarteista. Sata tarinaa on toteutettu yhteistyössä Veikkauksen kanssa. Kirjoittajat kuuluvat Urheilumuseon henkilökuntaan. Tutustu myös: urheilumuseo.fi | urheilumuseo.blogspot.fi
28. helmikuuta 2017
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti