6. toukokuuta 2017

1927: Irti olympiaorjuuden ikeestä

Suomen Voimistelu- ja urheiluliiton liittohallinto on sitä mieltä, ettei Suomen osanotto olympialaisiin kisoihin tällä kertaa voi uhrauksia vastaavassa määrässä edistää päätarkoitustaan, joka on kotimaisen urheiluelämän syventäminen, ja näin ollen päättää, ettei liitolla ole riittävää aihetta ottaa osaa Amsterdamin kisoihin v. 1928. (Ingressi SVUL:n liittohallinnon julkisesta lausunnosta maaliskuussa 1927)

”Olympialaisten orjuuden tilalle on saatava vastapainoksi todellista joukkojen liikunnantarvetta tyydyttävää toimintaa”, lausui SVUL:n Urheilujaoston puheenjohtaja Lauri Pihkala. Suomi, vuosien 1920 ja 1924 kesäkisoja hallinnut nuori kansakunta meni olympialakkoon vuonna 1927 – vuoden 1928 kisoihin ei osallistuttaisi!

Ajatus oli ennen kaikkea lähtöisin Pihkalan päästä, mutta se sai riittävästi kannatusta SVUL:n johdossa. Esimerkiksi SVUL:n puheenjohtaja Kustaa Levälahti kuitenkin vastusti lakkoa ankarasti.
Pihkala ei enää 1920-luvulla arvostanut huippu-urheilua, jonne oli pesiytynyt raha ja korruptio. Samalla koululaisliikunta ja kansakunnan liikuttaminen kituivat resurssien puutteessa. Toisaalta Kansainvälinen olympiakomitea oli myös poistanut suomalaisille menestyksekkäitä lajeja kisojen ohjelmasta.

”…tärkeämpää, kuin tehdä maailmalla reklaamia maastamme urheilulla, jonka ulkokuori on sisusta loistavampi, on Suomen kansalle urheilun harjoittaminen omien elinehtojensa tyydyttämiseksi”, Pihkala kiteytti.

Pihkalan junailema tökkäys muurahaispesään aiheutti voimakkaan kuohunnan urheilupiireissä keväällä 1927, mikä johti lopulta siihen, että SVUL:n liittohallinto muutti päätöstään jo kesäkuussa 1927. Soraäänet osallistumisen mielekkyydestä eivät kuitenkaan vaienneet.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti