Naisten 5 km perinteinen matka hiihdettiin Oberstdorfissa 16.2.1987 huonossa kelissä. Taivas oli pilvessä ja lumi märkää. Juuri ennen kisaa tavoitettu Marjo Matikainen ilmoitti lähtevänsä taistelemaan, mutta olemus oli kireä. Keli arvelutti.
Matikainen starttasi lähtönumerolla 43. Vahvoin työnnöin hän lähti matkaan. Odotusten mukaisesti märkä lumi paakkuuntui suksen pohjiin. Väliaikapiste läheni. Matikainen ei kuullut väliaikatietoja, vaan huusi: ”Havuja… !” Suomen taustajoukot heittivät niitä ladulle. Matikainen hiihti varovasti havukasan yli puhdistaen suksensa, jatkoi matkaa laskuosuudelle, ja sitten: ”Perkele!” Napakasti, ärsyyntyneenä ja selvästi. Tätä ei Matikaisen, aina korrektin ja hyväntuulisen naishiihtäjättären suusta osattu odottaa.
Aika maalissa oli 14.45,7. Voittajaa onniteltiin, mutta Matikainen oli epäileväinen. Turhaan. Kultatili oli avattu; havujen, perkeleen tai ehkä sittenkin naisen voimalla. Miksi hän sitten kiroili? Selitys kenties vilahtaa tv-kuvan reunassa: toinen kasa havuja tempaistiin Matikaisen eteen, juuri kun tärkeä lasku oli alkamassa…