31. tammikuuta 2017

1987: Havuja… Perkele!

Marjo Matikaisen ensimmäinen MM-kulta muistetaan yllättäen sanoista: ”Havuja… Perkele!”

Naisten 5 km perinteinen matka hiihdettiin Oberstdorfissa 16.2.1987 huonossa kelissä. Taivas oli pilvessä ja lumi märkää. Juuri ennen kisaa tavoitettu Marjo Matikainen ilmoitti lähtevänsä taistelemaan, mutta olemus oli kireä. Keli arvelutti.

Matikainen starttasi lähtönumerolla 43. Vahvoin työnnöin hän lähti matkaan. Odotusten mukaisesti märkä lumi paakkuuntui suksen pohjiin. Väliaikapiste läheni. Matikainen ei kuullut väliaikatietoja, vaan huusi: ”Havuja… !” Suomen taustajoukot heittivät niitä ladulle. Matikainen hiihti varovasti havukasan yli puhdistaen suksensa, jatkoi matkaa laskuosuudelle, ja sitten: ”Perkele!” Napakasti, ärsyyntyneenä ja selvästi. Tätä ei Matikaisen, aina korrektin ja hyväntuulisen naishiihtäjättären suusta osattu odottaa.

Aika maalissa oli 14.45,7. Voittajaa onniteltiin, mutta Matikainen oli epäileväinen. Turhaan. Kultatili oli avattu; havujen, perkeleen tai ehkä sittenkin naisen voimalla. Miksi hän sitten kiroili? Selitys kenties vilahtaa tv-kuvan reunassa: toinen kasa havuja tempaistiin Matikaisen eteen, juuri kun tärkeä lasku oli alkamassa…


29. tammikuuta 2017

2005: ”En usko ennen kuin näen”

Susanna Pöykiö aloitti Suomen naisten yksinluistelussa ainutlaatuisen menestyksen vuosikymmenen luistelemalla vihdoin kauan odotetun arvokisamitalin Torinon EM-kisoissa 29. tammikuuta vuonna 2005.

Pöykiön kauden 2004–05 lyhytohjelman koreografia oli tehty mahtipontiseen Camille Saint-Saënsin musiikkiin Henry VIII. Pöykiö teki tarkan ja loppuun asti viimeistellyn suorituksen, joka nosti hänet kolmanneksi heti Venäjän Slutskajan ja Ukrainan Liashenkon jälkeen.

Vapaaohjelmaan Pöykiö lähti kuuman ryhmän ensimmäisenä. Tilanne oli jännittävä, olihan suomalainen kiinni historiallisessa mitalissa. Vapaaohjelman musiikkina oli Nino Rotan romanttinen Romeo ja Julia. Musiikin kaunis ja rauhallinen sointi sopi upeasti Pöykiön herkkään olemukseen ja taitavaan luisteluun. Hän sai pisteet, jotka näyttivät riittävän pitkälle. Tuuletuksia ei kuitenkaan ohjelman jälkeen nähty, sillä luistelija itse epäili mitalin karanneen viimeisten hyppyjen helpotuksiin.

Tuomarit arvostelivat suorituksen toiseksi parhaaksi ja yllättynyt Pöykiö sai pujottaa kaulaansa hopeaa. ”En osaa ajatella tehneeni historiaa. Olen niin onnellinen, että en löydä sanoja sitä kuvailemaan”, hän kertoi tapahtuneesta Turun Sanomille.


24. tammikuuta 2017

1950: Norjalaiset on lyöty!

Hiihtourheilun kotimaassa Norjassa yhdistetyn arvostus ylitti kaikki muut kilpailumuodot. Norjalaiset olivat hallinneet lajia olympiakisoissa aina vuoteen 1948 saakka, jolloin 21-vuotias Heikki Hasu voitti olympiakultaa St. Moritzissa.

Vuoden 1950 MM-kisat järjestettiin Lake Placidissa. Norjalaisten vakaa aikomus oli ottaa yhdistetyn lajivaltikka takaisin. Koko kisa oli kuitenkin vaakalaudalla: avajaismarssi järjestettiin vihreällä nurmikentällä. Mäkihyppyä varten lunta oli saatu kaavittua, mutta laduista ei ollut tietoakaan. Pohjoismaat uhkasivat jopa vetäytyä MM-kisoista, kunnes ratkaisu löytyi. Kilpailijat ja kisakalusto ajettiin busseilla Rumfordiin, lähes 400 kilometrin päähän naapuriosavaltion puolelle.

Yhdistetyn mäkiosuus hypättiin ensin Lake Placidissa. Heikki Hasu venytti jokaisella kolmesta hypystään kelpo tuloksen 62 metriä, mutta edelle pääsi koko Norjan nelikko. Kärkipaikan ottaneen Simon Slåttvikin ja Hasun välille kertyi eroa yli 15 pistettä. Pitkän bussimatkan takia hiihto-osuus kisattiin vasta kaksi päivää mäkiosuuden jälkeen. Ladulla Heikki Hasu oli pitelemätön ja MM-kulta heltisi 3,2 pisteen erolla. Norjalaiset hiihtokuninkaat oli lyöty lempilajissaan toistamiseen.


18. tammikuuta 2017

1979: Savolaiset Euroopan eliitissä

Pienen savolaiskaupungin seura Pieksämäen NMKY nousi ryminällä suomalaisen lentopallon huipulle 1970-luvulla. Joukkueen tunnetuimmat tähdet olivat yleispelaaja Jouni Parkkali ja passari Jouko Juvonen, mutta tärkein hahmo menestyksen takana oli tulisieluinen valmentaja Reino Kosonen, joka iskosti miehistöönsä Suomen kentillä ennennäkemättömän harjoitusinnon.

Kotimaan kuviot kävivät savolaisille pian ahtaiksi, ja katseet suunnattiin rohkeasti Eurooppaan. Alkuvuodet menivät vielä opetteluun: keväällä 1977 Pieksämäki isännöi Euroopan mestarien cupin lopputurnauksen mutta ilman omaa joukkuetta, joka putosi karsinnoissa. Uurastus palkittiin viimein 1979: PNMKY eteni neljän joukkueen lopputurnaukseen Brysseliin kukistamalla Itä-Berliinin Dynamon, sveitsiläisen Bielin ja ratkaisukierroksella ruotsalaisen Lidingön. Sama menestys toistui kahtena seuraavana kautena: vuonna 1980 Namika raivasi tiensä neljän parhaan joukkoon Ankaraan ja 1981 Palma de Mallorcaan.

Pieksämäen tarina osoittaa, että raa’alla työllä ja luovalla hulluudella voidaan pienistäkin ympyröistä ponnistaa pitkälle – ainakin tiettyyn rajaan asti. PNMKY jäi kolmessa lopputurnauksessaan aina viimeiseksi hävittyään jokaisen ottelunsa. Yhtä kaikki tämä on yhä parasta mitä suomalaisseurat ovat suurissa palloilulajeissa konsanaan saaneet aikaan.


16. tammikuuta 2017

1965: Flying Finn alppiteillä

Ranskan merialpeilla ajettava Monte Carlon ralli kuuluu maailman tunnetuimpiin urheilutapahtumiin. Kilpailijat ovat usein joutuneet toteamaan, miten vuoristoteillä yllättää liukas keli tammikuussa. Vuoden 1964 Monte Carlon rallissa neljänneksi sijoittunut Timo Mäkinen varautui seuraavan talven kisaan huolellisesti. Suomalaisvalmisteiset nastarenkaat antoivat kilpailuetua ja talvitestit kotimaassa kasvattivat itseluottamusta.

Timo Mäkinen nousi rallimaailman huipulle englantilaisen Mini Cooperin ratissa. Mäkinen ja punainen Mini eivät antaneet muille mitään mahdollisuuksia Monte Carlon rallissa 1965. Kevytrakenteinen, etuvetoinen Mini puski vauhdilla läpi kinosten, joissa kilpailijat junnasivat keskimoottorisilla urheiluautoillaan. Muiden hiljentäessä alppiteiden serpentiineissä kävelyvauhtiin Mäkinen lennätti Miniä hurjissa sivuluisuissa.

Aikatarkastusasemien toimitsijoita oli vielä kahvilla, kun Mäkinen ja kartanlukija Paul Easter jo saapuivat: kokeneet kisajärjestäjät eivät uskoneet kenenkään pystyvän niin nopeaan ajoon lumen tukkimilla teillä. Kisaan lähteneistä 237 autokunnasta vain 35 pääsi maaliin. Voittaja Timo Mäkinen ajoi reitin 13 minuuttia nopeammin kuin pahin kilpailija.


14. tammikuuta 2017

2006: Peruslyönneillä voittajaksi

Kroatialainen Mario Ančić potki suivaantuneena varustekassiaan pelin tauottua Aucklandin tennisareenalla tammikuussa 2006. Jarkko Niemisen yksinkertainen peruspeli oli jättänyt siihen asti ATP-turnauksen kaikki erät voittaneen kroaatin aseettomaksi finaalin ensimmäisessä erässä.

Jarkko Nieminen oli asettanut vuoden päätavoitteekseen ATP-turnauksen voittamisen. Jo tammikuun neljäntenätoista päivänä hän oli vain erävoiton päässä tavoitteen toteutumisesta.

Juniorinakin taitoja väläytellyt Suomen tenniksen ykköspelaaja nousi tasaisesti kohti maailman huippua 2000-luvun alusta alkaen. Erinomainen enne menestykselle oli voitto huippupelaaja Andre Agassista Ranskan avoimissa huhtikuussa 2005.

Aucklandin finaalin toinen erä alkoi nihkeästi, kun Ančić sai jo murtopallon 3-1:een. Nieminen skarppasi, tasoitti ja jatkoi taktiikkansa mukaisesti pitkillä peruslyönneillä kohti vääjäämätöntä voittoa. Näin Jarkko Niemisestä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen ATP-turnauksen voittanut suomalainen.

Niemisen vahvat otteet jatkuivat koko kevään ja hän nousi tenniksen ATP-rankingin 13. sijalle, uransa parhaalle, heinäkuussa 2006.

Kuva: Dmadeo, Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0

10. tammikuuta 2017

1953: Pohjolan taitavin hyökkääjä

Ammattilaisuus oli pitkään kaukainen haave suomalaisille jalkapalloilijoille. Ensimmäisenä esteet onnistui ylittämään 1940-luvun lopulla kansalliselle huipulle murtautunut Aulis Rytkönen. KuPS:n ja A-maajoukkueen välihyökkääjä jäi kykyjenetsijöiden mieleen Helsingin olympialaisissa tehtyään komean soolomaalin Suomen ainoaksi jääneessä ottelussa Itävaltaa vastaan.

Rytkönen teki ammattilaissopimuksen Ranskan kakkosdivisioonassa pelanneen Toulouse FC:n kanssa joulukuussa 1952. Sopimus ei taannut peliaikaa, sillä pelaajia oli kaksi joukkueellista, vaihtoja ei tunnettu ja kentällä sai kerrallaan olla vain kaksi ulkomaalaispelaajaa.

Rytkösen tilaisuus koitti 11. tammikuuta 1953 kotiottelussa AS Cannesia vastaan, kun hän sai sairastuneen Per Bengtsonin paikan avauskokoonpanossa. Rytkönen käytti mahdollisuutensa parhaalla mahdollisella tavalla: hän teki esityön avausmaaliin ja viimeisteli itse voittolukemiksi 2–0. Debyyttikausi päättyi sarjanousuun – pääarkkitehtina viimeisessä pelissä ratkaisevan maalin tehnyt Rytkönen. Loput seitsemän vuottaan Toulousessa Monsieur Magiciksi myöhemmin ristitty suomalainen pelasikin pääsarjatasolla.


5. tammikuuta 2017

1955: Mäkikotkat huipulla

Suomalaiset mäkihyppääjät nousivat maailman eliittiin 1950-luvulla. He omaksuivat ensimmäisinä uuden aerodynaamisen hyppytyylin ja hallitsivat – norjalaisten kauhuksi – mäkikisoja rohkeasti etunojassa hypäten, kädet ryhdikkäästi vartalon sivussa. Uusi tyyli toi hyppyihin lisää pituutta ja suomalaishyppääjille kaivattua menestystä.

Saksan-Itävallan mäkiviikko hypättiin ensimmäisen kerran tammikuun alussa 1953, mutta tuolloin suomalaiset eivät vielä ehtineet kisaamaan. Seuraava mäkiviikko meni melko lailla norjalaisväreissä, vaikka suomalaisia oli jo mukana ja kohtalaisen hyvällä menestyksellä. Kauden 1954–1955 mäkiviikko hypättiin sitten suomalaistahdissa. Mukana olivat mainiot mäkimiehemme Aulis Kallakorpi, Hemmo Silvennoinen ja Eino Kirjonen. Mäkiviikko muodostui neljästä kilpailusta vuodenvaihteen molemmin puolin.

Ensimmäisenä hypätyn Oberstdorfin kisan voitti Aulis Kallakorpi, ja Hemmo Silvennoinen ja Eino Kirjonen jakoivat kakkossijan. Seuraava kilpailu hypättiin Garmisch-Partenkirchenin mäestä, ja siellä järjestys oli Kallakorpi, Kirjonen ja Silvennoinen. Innsbruckin mäessä voiton vei Norjan Torbjørn Ruste, Hemmo Silvennoinen oli toinen ja Saksan Max Bolkart kolmas. Viimeisessä Bischofshofenin kisassa palkintopallilla olivat muuten samat miehet, mutta Eino Kirjonen syrjäytti Bolkartin kolmannelta sijalta. Kun pisteet laskettiin yhteen, selviytyi mäkiviikon voittajaksi Hemmo Silvennoinen – ilman yhtään osakilpailuvoittoa! Eino Kirjonen oli toinen ja Aulis Kallakorpi kolmas.


2. tammikuuta 2017

1940: Juoksijain kuninkaasta vakioveikkaajaksi

Suomalaisten pelihimon valjastamista urheilun varainkeruuseen pidettiin 1900-luvun alussa moraalittomana. Urheilun kasvava rahantarve ja positiiviset esimerkit Ruotsista käänsivät kuitenkin päät sekä sisäministeriössä että urheilujärjestöissä, ja vuonna 1940 valtakunnallinen veikkausmonopoli, Oy Tippaustoimisto AB, näki päivänvalon. Yhtiön nimi muutettiin pian Veikkaukseksi.

Ensimmäiseksi peliksi valittiin Ruotsin tapaan vakioveikkaus. 7.9.–8.9.1940 käydyn avauskierroksen 12 kohdetta muodostuivat kotimaisten jalkapallo- ja pesäpallo-otteluiden lisäksi Suomen, Ruotsin ja Saksan välisestä yleisurheilumaaottelusta, jossa piti veikata Suomen ja Ruotsin paremmuutta. Mannekiiniksi saatiin itse Paavo Nurmi, jonka täyttämä kuponki julkaistiin etukäteen Suomen Urheilulehdessä.

Veikkaus oli menestys jo alkuunsa, sillä kierroksen tuotot ylsivät lähes 300 000 markkaan. Ensimmäistä voittajaa saatiin kuitenkin vielä odottaa. Sellaista ei tullut Nurmestakaan, jonka parhaalla rivillä oli viisi oikein.