Yhdysvaltoihin nuorukaisena muuttanut Ville Ritola juoksi ensimmäisen virallisen kilpailunsa vasta 23-vuotiaana vuonna 1919. Vauhtia löytyi heti niin, että nuorta rakennusmiestä puuhattiin tosissaan Suomen joukkueeseen jo Antwerpenin olympiakisoihin 1920. Olympiamatkan esteiksi nousivat raha-asiat, tuore avioliitto Selman kanssa ja lopulta myös Ritolan itseluottamuksen puute.
Neljä vuotta myöhemmin Ville Ritolalla riitti itseluottamusta. Hän oli noussut uuden mantereen parhaaksi kestävyysjuoksijaksi, ja viimeisen silauksen antoi olympiakarsinta toukokuussa 1924. Helsingin eläintarhan kentällä Ritola juoksi 10 000 metrillä uuden maailmanennätyksen – sateen kuraiseksi pehmittämällä radalla.
Pariisissa Ritola juoksi kultaa kympillä, esteissä sekä 3000 metrin ja maastojuoksun joukkuekilpailuissa. Kaksi hopeaa heltisivät Paavo Nurmen jäljessä 5000 metriltä ja maastojuoksusta.
Amsterdamissa 1928 voitti vielä kultaa 5000 metrillä ja hopeaa kympillä nostaen uransa olympiamitalien määrän kahdeksaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti