Jääkiekon huippuseurat alkoivat olla kypsiä Jääkiekkoliiton
päätöksentekojärjestelmään 1960–70-lukujen taitteessa. Lähes vuosittain
vaihtunut sarjajärjestelmä haittasi ydintoimintaa, menestyvän ammattimaisen jääkiekkokulttuurin
rakentamista. Sarjajärjestelmästä pääsivät päättämään kaikki peräkylien
jäsenyhdistykset liiton vuosikokouksessa, mikä kirveli eniten mahtiseurojen
johtajia.
Myöskään Jääkiekkoliiton johto ei ollut aivan tyytyväinen
lajin 1970-luvun alun tilanteeseen, vaan nimitti Harry Lindbladin johtaman
toimikunnan pohtimaan tulevaisuutta. ”JKS – Jääkiekon kehittämissuunnitelma”
linjasi, monen muun asian ohella, että huipputason jääkiekko tuli eriyttää
SM-liigaan.
Käytännössä asiat etenivät vauhdikkaasti – maaliskuussa 1975
hyväksyttiin toimikunnan tekemä suunnitelma, toukokuussa perustettiin SM-liiga
ja syyskuussa aloitettiin ensimmäinen liigakausi.
Käytännön valtaa SM-liigassa annettiin huomattava määrä
uunituoreen organisaation toimitusjohtajalle, Turun Palloseuran nuorelle
markkinointipäällikölle, Kalervo Kummolalle. Jääkiekon uusi aikakausi oli
alkanut.
SM-liigan ensimmäiseksi voittajaksi selviytyi Turun
Palloseura. TPS vahvistui merkittävästi ensimmäiselle liigakaudelle, kun sen
paikallisvastustaja Turun Toverit tippui SM-sarjasta. TPS sai houkuteltua
TuTo:n parhaimmiston riveihinsä. TPS:n lisäksi vain kolme joukkuetta on pysynyt
liigassa koko sen historian ajan. Muut ovat tamperelaiset Tappara ja Ilves sekä
Helsingin IFK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti