1941: Voittoisa marssi

Ruotsin kävelyliitolla oli kokemusta suurten joukkojen marssittamisesta, ja se haastoikin Suomen Urheiluliiton kävelymaaotteluun tammikuussa 1941. Ajankohta oli otollinen kummankin maan kannalta. Suomi oli hävinnyt talvisodan Neuvostoliitolle ja maassa tarvittiin toimenpiteitä mielialojen kohottamiseksi. Myös Ruotsissa oli pelko paniikkimielialan lisääntymisestä: Suomen kohtalo sekä Norjan ja Tanskan miehitykset askarruttivat kansalaisia.

Pikaisten neuvottelujen jälkeen ainutlaatuinen maaottelu polkaistiin käyntiin. Maaottelumarssin järjestelytoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja, kansanedustaja Urho Kekkonen. Mukaan liittyivät kaikki urheilujärjestöt oikealta vasemmalle, useita muita kansalaisjärjestöjä sekä Suomen puolustusvoimat.

Kansalaisten värvääminen otettiin tosissaan, joten panostus tiedotukseen oli mittava. Mukaan valjastettiin niin sanomalehdet kuin radiokin. Aiheesta tehtiin elokuva, julisteilta ja marssilehdiltä ei voinut välttyä, ja jopa veikkauskupongeissa kannustettiin marssimaan.

Ja kyllä kansa marssikin! Suomi voitti maaottelun ylivoimaisesti, sillä suorituksia kirjattiin 1 507 111. Ruotsin vastaava luku oli 943 952. Ruotsin kuninkaan, Kustaa V:n, lahjoittama kuninkaan kannu luovutettiin voittajalle juhlallisesti lokakuussa 1942 Messuhallin asemiesillassa. Marssijat saivat lunastaa muistoksi Tapio Wirkkalan suunnitteleman marssimerkin.